Mehiläisten hoito on luonnonläheistä työtä

Tilallamme on harjoitettu mehiläishoitoa jo vuodesta 1972. Mehiläishoito Etelään tuli Niemisjärven Teerikankaalta, jossa Ari Häkkisen äidin isä Hermanni Pöyhönen oli aloittanut mehiläishoidon jo 1950-luvulla. Pikkuhiljaa toiminta laajeni, ja nykyisin pesiä on noin 30, ja hunajan hyvän kysynnän vuoksi lisääntymään päin. Olen suorittanut Ammattitarhaajatutkinnon v. 2008. Olen Suomen Mehiläishoitajain Liitto ry:n jäsen.

Mehiläisten hoito on mielenkiintoista, luonnonläheistä ja vaihtelevaa työtä. Työ sisältää monia erilaisia työtehtäviä. Varsinainen hoitokausi on maaliskuulta marraskuulle. Talviaikaan kunnostetaan vanhaa ja rakennetaan uutta kalustoa, sekä osallistutaan alan koulutustapahtumiin. Ammattitaidon ylläpitäminen on tärkeää. Jos haluat kurkistaa mehiläisten maailmaan ja tutustua mehiläishoitoon, kerää ryhmä ja tilaa esittely! Esittelyitä järjestämme toukokuulta syyskuulle.

Hunaja on ainutlaatuinen luonnontuote
Hunaja on 100% luonnontuote. Siihen ei lisätä mitään. Kaikki saa alkunsa kasvin erittämästä medestä. Mehiläinen jalostaa sen elinvoiman ihmisille soveltuvaan, helposti sulavaan muotoon. Valmistaakseen puoli kiloa hunajaa mehiläiset noutavat 75 000 mesikuormaa, käyvät 3-4 miljoonassa kukassa ja lentävät noin 80 000 km!

Hunajan väri, tuoksu ja maku, kuten kaikki muutkin ominaisuudet, määräytyvät kasvin erittämän meden koostumuksen mukaan. Jokaisesta kasvista saadaan juuri sille tyypillistä hunajaa. Tärkeimmät hunajakasvimme ovat horsma, vadelma, valkoapila, voikukka, mustikka, puolukka, kanerva, monet puutarhakasvit ja viljelykasveista rypsi, tattari ja sinappi.

Etelän tilan hunaja on monikukkahunajaa, jonka päälajit ovat voikukka, horsma ja valkoapila, sisältäen kuitenkin kymmeniä, ellei satoja kukkalaatuja. Hunajamme on väriltään vaaleaa ja pysyy juoksevana hyvin pitkään, ennen kuin alkaa kiteytyä. Pesämme sijaitsevat suhteellisen kaukana valtateistä, joten hunajamme raskasmetallipitoisuus on alhainen.

Mihin hunajaa käytetään?
Hunaja on muutakin kuin teen makeuttaja. Sitä käytetään monissa eri käyttötarkoituksissa; mausteena ruuissa, makeutusaineena leivonnassa ja esim. marjakiisseleiden teossa, mehuissa, marja- ja juureshyytelöissä ja hilloissa, salaatinkastikkeissa, sinapissa, levitteissä, marinadiliemissä…
Etelän isännän Ari Häkkisen lempiherkku kesäisin on ehdottomasti mansikat dipattuna vastalingottuun, uuteen juoksevaan hunajaan! Vain mielikuvitus ja ennakkoluulot rajoittavat hunajan käyttöä. VILKAISE RESEPTEJÄMME!

konjakkimansikat

 

Terveydeksi!
Hunajan terveysvaikutukset on tunnettu jo tuhansia vuosia. Hunaja sisältää noin 180 erilaista aineyhdistettä. Luonnon omia sokereita siinä on lähes 30, joista tärkeimmät ovat rypäle- ja hedelmäsokeri. Muut yhdisteet ovat vettä, entsyymejä, kivennäisaineita ja vitamiineja, esim. useita B-ryhmään kuuluvia sekä C-vitamiinia.

Käytät hunajaa sitten sisäisesti tai ulkoisesti, se näkyy iholla ja tuntuu elimistössä. Hunaja tehoaa kuivaan, rasvaiseen ja akneihoon, lievittää palovamman kipua ja auttaa paranemista, nopeuttaa leikkaus- ja muiden haavojen ja tulehtumien paranemista, sillä hunaja sisältää bakteereja tuhoavaa glukoosioksidiaasi-entsyymiä.

Kokeile hunajan vaikutusta mm. kasvoihin, käsiin, känsiin ja jalkapohjiin. Myös rasittuneet hartialihakset rentoutuvat hunajan avulla. Ruokalusikallinen lasilliseen vettä liotettuna aamuisin tyhjään vatsaan auttaa ummetukseen ja laiskaan suolen toimintaan, ja edistää muutenkin ruuansulatusta. Huomaa, että kotimainen hunaja on pastöroimatonta, toisin kuin monet ulkomaiset hunajat. Näin kotimainen hunaja sisältää paljon terveyttä edistäviä aineita. Luetteloa voisi jatkaa pitkään – hunajasta on todella moneksi! Jos haluat lisätietoja hunajasta, ota yhteys Suomen Mehiläishoitajain Liittoon, joka löytyy myös linkeistämme.